Teli­ne­läh­töt­ree­nit kil­pai­lu­lä­het­tä­jien kanssa antoi­vat pika­juok­si­joille laji­kar­ne­vaa­lien aluksi monen­laista oppia, sillä tar­kalla sil­mällä nuo­rem­pi­aan seu­rasi myös pika­juok­sija Lotta Kemp­pi­nen. Val­men­ta­jansa Mervi Bran­den­bur­gin kanssa van­hem­pien lei­ri­läis­ten ryh­mälle vink­kejä anta­nut juok­sija on itse­kin saa­nut pureu­tua juuri läh­dön kehit­tä­mi­seen viime kuukausina.

– Se on ollut tämän vuo­den pro­jekti, Kemp­pi­nen sanoo hymyillen.

– Ongel­ma­nani on, että läh­den tosi lyhyellä aske­leella, ja pari ekaa askelta menee taval­laan huk­kaan. Sitä on yri­tetty kor­jailla, että sai­sin kun­non kiih­dy­tyk­sen. Olemme muut­ta­neet kul­maa, nousen vähän ylem­mäksi. Toi­nen juttu on, että ihan tie­toi­sesti yri­tän vähän piden­tää askelta. Siinä on myös ollut kumi­nauha, kun ei halua piik­ka­reilla astua kumi­nau­han päälle, sekin aut­taa sii­hen, että saa piden­net­tyä askelta, Kemp­pi­nen kertoo.

Kemp­pi­nen on juos­sut tällä kau­della ennä­tyk­sek­seen 11,50, joten juoksu on kul­ke­nut. Missä kisassa lähtö on onnis­tu­nut eri­tyi­sen hyvin?

–  Jyväs­ky­lässä alkue­rässä (11,81) oli var­maan paras lähtö tällä kau­della. Lop­pu­kil­pai­lus­sa­kin oli hyvä, mutta se ei ollut niin hyvä. Alkue­rässä pää­sin ren­nosti vetä­mään, joten siinä taval­laan mal­toin ottaa sen niin, että juoksu lähti kiih­dyt­tä­mään hyvin. Se oli tähän men­nessä paras, mutta toi­vot­ta­vasti vielä para­nee kau­den mittaan.

Lähtö on yksi asia Kemp­pi­sen kehi­tyk­sessä, mutta taus­talla on pal­jon muu­ta­kin: onnis­tu­nut har­joi­tus­kausi, kes­kit­ty­mi­nen pel­käs­tään pikajuoksuun.

– Olemme pääs­seet kai­kessa eteen­päin, tek­niik­kaan on kes­ki­tytty ja olemme saa­neet omi­nai­suuk­sia eteen­päin. Joka osa-alue on men­nyt eteenpäin.

Mil­lai­sia vink­kejä lei­ri­läi­sille annoit ja mitä havain­toja teit?

– Tosi monella oli samoja ongel­mia, että kun on tul­lut pituus­kas­vua, teli­neet on tosi lähellä. Pitäisi saada sinne tilaa. Aika moni lait­taa sel­kää kyy­ryyn, pitäisi vaan malt­taa pitää selkä suo­rana, että sieltä pää­see pon­nis­ta­maan ulos. Yllät­tä­vän nopeasti he pys­tyi­vät kor­jaa­maan, Kemp­pi­nen sanoi iloisena.

Kemp­pi­nen ei ollut nuor­ten urhei­li­joi­den ohjaus­teh­tä­vissä ensim­mäistä ker­taa, sillä hän on toi­mi­nut seu­ransa HIFK:n eri-ikäis­ten jun­nu­jen ohjaa­jana. Junio­rien kanssa toi­mi­mista hän pitää monella tapaa hyvänä. Se myös voi tuoda oival­luk­sia omaan­kin juoksuun.

– Saa antaa muille takai­sin, kun on itse saa­nut niin monia vink­kejä itse, Kemp­pi­nen sanoo yhden ison plussan.


LUE KOKO ALKUPERÄINEN JUTTU