Suo­ma­lai­sen pika­juok­sun uusi kär­ki­nimi nousi hui­pulle val­men­nus­ryh­mien ulkopuolelta

Jul­kaistu 19.2.2020 | Yle.fi | Petri Hän­ni­nen YLE

Jo 14-vuotiaana Kalevan kisojen finaalissa ensi kertaa juossut Lotta Kemppinen tekee vuosien vammakierteen jälkeen kovaa tulosta pikamatkoilla.

Vuo­den 2020 hal­li­kau­della Lotta Kemp­pi­nen yllät­tää kaikki. Edel­lis­ke­sänä vih­doin ter­veenä kil­pai­le­maan pääs­syt pika­juok­sija jat­kaa hal­lissa siitä, mihin ulko­ra­doilla jäi.
Kello pysäh­tyy suo­ma­lai­sit­tain kovaan aikaan 7,28 tam­mi­kuun lopulla Hel­sin­gissä. Tulos alit­taa myös Nan­jin­gin MM-hal­lien tulos­ra­jan 7,30.

Vali­tet­ta­vasti Kii­nassa pidet­tä­väksi suun­ni­tel­lut MM-hal­lit peru­taan koro­na­vi­ruk­sen takia. Kemp­pi­sen aikuis­ten arvo­ki­sa­de­byytti saa odot­taa.
– Tie­tysti olisi ollut tosi siis­tiä, että oli­sin pääs­syt teke­mään debyy­tin aikuis­ten arvo­ki­sa­ta­solle, mutta kyllä se on ihan hyvä että men­nään ter­veys edellä, Kemp­pi­nen sanoo Yle Urheilulle.

Kuva: Anssi Mäki­nen, www.anselmus.net

Kemp­pi­nen, 21, on ollut yksi tämän hal­li­kau­den suo­ma­lais­sen­saa­tioista. Hän on nous­sut kan­sain­vä­li­sen läpi­mur­ron kyn­nyk­selle Suo­men Urhei­lu­lii­ton val­men­nus­ryh­mien ulkopuolelta.

Viit­teitä läpi­mur­rosta oli näh­tä­vissä jo viime kesänä. Kemp­pi­nen voitti nais­ten Suo­men mes­ta­ruu­den sadalla met­rillä. Hänen aikansa 11,50 jäi kui­ten­kin viisi sadas­osaa SUL:n nais­ten EM-ryh­män tulos­ra­jasta, eikä lah­ja­kasta nuorta naista hyväk­sytty SUL:n valmennusryhmiin.

Tam­mi­kuussa 60 met­rillä juostu 7,28 on tämän kau­den Euroo­pan tilas­tossa kah­dek­san­tena. Hal­li­kau­den tulos­ten perus­teella urhei­li­jan on mah­dol­li­suus saada val­men­nus­tu­kea kevään harjoituskauteen.

 

Urheilu alkaa 4‑vuotiaana

Lotta Kemp­pi­sellä oli liik­ku­mi­nen verissä jo pik­ku­tyt­tönä. Hänellä on äidin puo­lelta poh­ja­lai­set suku­juu­ret ja heti kun voi­ma­kas­tah­toi­nen tyttö oppi käve­le­mään, hän ei enää viih­ty­nyt rattaissa.

– Olen kuul­lut van­hem­milta, että kun me olemme läh­te­neet ulos käve­le­mään, niin minä en ole halun­nut istua rat­taissa, vaan olen halun­nut olla se joka työn­tää niitä rat­taita, ker­too Kemppinen.

Kemp­pi­nen aloitti ohja­tun lii­kun­ta­har­ras­tuk­sen jo neljä-vuo­ti­aana. Ensim­mäi­nen laji oli teli­ne­voi­mis­telu. Kah­dek­san­vuo­ti­aana mukaan tuli ylei­sur­heilu. Lisäksi Kemp­pi­nen har­rasti myös uintia.

– Meillä oli aina naa­pu­rei­den las­ten kanssa kaik­kia piha­pe­lejä. Juok­simme ympäri talo­yh­tiötä ja kävimme eri pihoilla leik­ki­mässä, sanoo Itä-Hel­sin­gissä asuva pikajuoksija.

“Multitalentti”

Urheilu ei ollut lap­sena Kemp­pi­sen ainoa kiin­nos­tuk­sen kohde. Kou­lun­käynti sujui hyvin ja lah­ja­kas lapsi innos­tui musii­kista. Kemp­pi­nen oli yhdek­sän­vuo­tias, kun hän sai pianon.

– Sanoin van­hem­mille, että haluai­sin soit­taa pia­noa. Vaari toi meille Sei­nä­joelta pia­non. Sitä kautta pää­sin musiik­ki­har­ras­tuk­seen kiinni. Sitä jat­koin­kin aika monta vuotta hyvin­kin aktii­vi­sesti, muis­te­lee Kemppinen.

Teli­ne­voi­mis­te­lun har­ras­ta­mi­nen lop­pui 11-vuo­ti­aana ja uin­ti­kin jäi vähem­mälle. Ylei­sur­heilu jat­kui Kemp­pi­sen elä­mässä sitä­kin tiiviimmin.

– Olen aina tykän­nyt juosta, mutta olen myös pitä­nyt kai­kista heit­to­la­jeista. Pie­nenä minulle kävi mikä tahansa laji joka tuli vas­taan. Sitä oli kiva kokeilla ja ope­tella uutta.

Nii­hin aikoi­hin SM-tason enti­nen kie­kon­heit­täjä Mervi Bran­den­burg aloit­teli val­men­ta­mista ja kyseli Kemp­pi­sen sil­loi­sesta seu­rasta Vii­pu­rin Urhei­li­joista, löy­tyi­sikö heiltä lah­jak­kaita van­hem­pia kie­kon­heit­tä­jiä, joita hän voisi alkaa valmentamaan.

Kuva: Pekka Koli / Yle

– Minulle sanot­tiin, ettei seu­rassa ole van­hem­pia heit­tä­jiä, mutta lah­jak­kai­den 11-vuo­tiai­den tyt­tö­jen ryhmä olisi vailla heit­to­val­men­ta­jaa. Piti vähän aikaa miet­tiä, mutta sit­ten suos­tuin, muis­te­lee yli 50 met­riä aika­naan itse kiek­koa heit­tä­nyt Kemp­pi­sen val­men­taja Brandenburg.

– Muis­tan kun tytöt istui­vat rivissä ja tote­sin että kiekko ei taida kuu­lua tei­dän lem­pi­la­jei­hinne. Lotta vas­tasi sii­hen nase­vasti ”En minä voi tie­tää, kun en ole kos­kaan kokeil­lut sitä lajia”.

Siitä alkoi urhei­li­jan ja val­men­ta­jan yhtei­nen tai­val, joka on kes­tä­nyt jo noin 11 vuotta.
Pal­jon hymyi­levä Kemp­pi­nen on päät­tä­väi­nen nuori nai­nen joka tekee mitä tah­too. Sen on huo­man­nut myös valmentaja.

– Lotta on mul­ti­ta­lentti tyyppi ja lah­ja­kas vähän kai­kessa. Hän on suo­rit­ta­nut kou­lun hyvin arvo­sa­noin, pia­non­soi­ton hie­nosti ja sen lisäksi vielä urhei­lun. Olin jos­sain vai­heessa huo­lis­sani, että voiko kai­kessa olla noin hyvä, nau­rah­taa Brandenburg.

Kemp­pi­nen ei ole täy­sin jät­tä­nyt pia­non­soit­toa. Musi­kaa­li­nen nuori nai­nen pitää eri­tyi­sesti klas­si­sesta musii­kista. Kun Kemp­pi­nen soit­taa Cho­pi­nia pia­nolla yli­opis­ton aulassa, hän saa heti puo­la­lais­taus­tai­sen kuun­te­li­jan, joka on soi­tosta haltioissaan.

Tilan­teesta riip­puen Kemp­pi­nen kuun­te­lee myös muun­laista musiik­kia. Myös urheilu ja opis­kelu rinta rin­nan sopi­vat Kemp­pi­selle mainiosti.

Tällä het­kellä Kemp­pi­nen ahke­roi Hel­sin­gin yli­opis­tossa opis­ke­le­malla elin­tar­vi­ke­tie­dettä. Kan­dia kir­joit­ta­valla pika­juok­si­jalla on kol­mas opis­ke­lu­vuosi menossa.

Kalevan kisojen finaalissa vain 14-vuotiaana

Aluksi Kemp­pi­sestä lei­vot­tiin nopeus­poh­jaista moniot­te­li­jaa. Hän otte­li­kin seit­se­not­te­lussa yli 5 000 pis­tettä, mutta nuor­ten välineillä.

– Lotta olisi ollut hyvä otte­lija jos jalat oli­si­vat kes­tä­neet, sanoo val­men­taja Brandenburg.

Kemp­pi­nen ker­too omak­su­neensa hel­posti uusia lajeja.

– Musii­kista tul­lut ryt­mi­taju aut­taa myös urhei­lussa. Opin eri­lai­set liik­keet nopeasti.

Kemp­pi­nen menes­tyi nuor­ten sar­joissa kii­tet­tä­västi. Hän saa­vutti nuo­rissa 25 mita­lia, joista 19 on hen­ki­lö­koh­tai­sia. Lah­jak­kuus pääsi näyt­tä­mään tai­to­jaan aikuis­ten sar­jaan­kin har­vi­nai­sen nuorena.

Kemp­pi­nen väläytti huip­pu­lah­jo­jaan ensim­mäi­sen ker­ran jo 14-vuo­ti­aana. Hän pääsi mukaan vuo­den 2012 Lah­den Kale­van kisoi­hin ja sel­vitti tiensä nais­ten sadan met­rin finaa­liin. Suo­ri­tus oli 14-vuo­ti­aalle urhei­li­jalle täy­sin poikkeuksellinen.

Sii­hen aikaan nuo­rilla urhei­li­joilla ei vielä ollut SUL:n nyky­sään­nöissä ole­via alle 16-vuo­tiai­den kil­pai­le­mi­sen estä­viä ikärajoja.

– Olen kat­so­nut pie­nenä pal­jon ylei­sur­hei­lua tele­vi­siosta. Sit­ten pää­sin kisaa­maan nii­den kanssa joita olen seu­ran­nut telk­ka­rista. Ajat­te­lin että wau, tämä on ihan super, heh­kut­taa Kemppinen.

– Pää­sin vähän kat­so­maan, missä itse menen suh­teessa nii­hin huip­pui­hin. Minua se nuori ikä ei hai­tan­nut. Päin­vas­toin. Hieno koke­mus, muis­te­lee Kemp­pi­nen ensim­mäi­siä Kale­van kiso­jaan, joissa hän sijoit­tui kahdeksanneksi.

Kemp­pi­nen on urhei­lija, joka nime­no­maan haluaa haas­taa itse­ään nopeam­pien seurassa.

Vuonna 2015 Kemp­pi­nen pääsi haas­ta­maan itsensä kan­sain­vä­li­sessä seu­rassa. Hän juoksi alle 20-vuo­tiai­den EM-kil­pai­luissa ennä­tyk­sensä ja pääsi sadalla met­rillä välie­riin asti.

– Mitä kovem­mat kisat, sitä parem­min hänellä menee. Se jän­ni­tys tuo lisää vir­taa, vah­vis­taa val­men­taja Brandenburg.

Valmennussuhde koetuksella

Nuo­ren urhei­li­jan hui­maa kehi­tystä var­jos­ti­vat kui­ten­kin lukui­sat louk­kaan­tu­mi­set. Kemp­pi­sellä oli pal­jon vam­moja taka­rei­sissä ja ongel­mia nilk­ko­jen kanssa.

Vuo­den 2018 kesällä val­men­taja ja urhei­lija tote­si­vat, ettei­vät Kemp­pi­sen jalat kestä pituus­hyp­pyä ja päät­ti­vät siir­tyä seit­se­not­te­lusta pikajuoksuun.

– Kun oli niitä louk­kaan­tu­mi­sia taus­talla, niin emme ehti­neet teke­mään tek­nii­koita ja sitä kautta hyp­py­la­jit oli­vat aika huo­nossa jamassa. Kun juok­su­la­jit kul­ki­vat, teimme val­men­ta­jan kanssa pää­tök­sen, että panos­te­taan vain yhteen lajiin. Se on ollut hyvä pää­tös, ker­taa Kemp­pi­nen tapahtunutta.

Lajin vaihto onnis­tui aluksi hyvin, sillä 2018 kesällä Kemp­pi­nen juok­see heti ennä­tyk­sensä sadalla met­rillä. Mutta toi­sessa kisassa taka­reisi hajoaa jälleen.

Se pani urhei­lija-val­men­ta­ja­pa­rin miet­ti­mään. Vai­voi­hin haet­tiin apua kis­so­jen ja koi­rien kanssa, mutta sitä ei löydy. Tilanne näytti jo toi­vot­to­malta ja jopa val­men­nus­suhde oli katkolla.

– Sei­soimme ter­veys­ta­lon pihalla kun sanoin, että sinun pitää hank­kia toi­nen val­men­taja. Lotta kysyi, enkö halua val­men­taa häntä enää. Sanoin että haluan, mutta en osaa pitää sinua ter­veenä, Bran­den­burg sanoi.

Sinä iltana Lotalta tuli teks­ti­viesti. Siinä luki, että ”minun mie­lestä me ei vain olla vielä löy­detty sitä tapaa mikä pitää minut terveenä”.

Niin val­men­nus­suhde jat­kui. Myös toi­veet toteu­tui­vat, sillä pian avuksi löy­tyi oikea ihmi­nen. Maria Hun­ting­to­nia­kin hoi­ta­nut fysio­te­ra­peutti Peter Halen tutki urhei­li­jaa ja keksi, miksi Kemp­pi­sen taka­rei­det vihoit­te­le­vat jatkuvasti.

– Taka­rei­sien tiet­tyi­hin lihak­siin ja koko krop­paan piti saada lisää voi­maa ja lisäksi kor­jat­tiin lan­tion asen­to­virhe, ker­too Brandenburg.

Kemp­pi­nen nou­datti fysio­te­ra­peu­tin neu­voja ja homma alkoi toimia.

Läpimurto Ruotsissa

Kun taka­rei­det ja nil­kat pysyi­vät kun­nossa, Kemp­pi­nen teki pär­jäsi heti kan­sain­vä­li­sellä tasolla vuo­den 2019 nuor­ten EM-kisoissa Gäv­lessä. Hän juoksi finaa­liin ja oli ennä­tyk­sel­lään 11,50 sadan met­rin lop­pu­kil­pai­lussa kuudes.

– Läh­din EM-kisoi­hin tavoit­teena päästä välie­riin. Kun pää­sin välie­riin, läh­din hake­maan finaa­li­paik­kaa. Kun pää­sin finaa­liin, sanoin wau, ja läh­din hake­maan niin kor­keaa sijoi­tusta kuin mah­dol­lista. Kuu­den­neksi pää­sin ja se oli aika upea koke­mus, ker­too HIFK:ta nyky­ään edus­tava Kemppinen.

Vaa­lea­tuk­kai­sen juok­si­jan hyvä vire jat­kui Lap­peen­ran­nan Kale­van kisoissa. Hän pin­kaisi uransa ensim­mäi­seen sadan met­rin aikuis­ten Suo­men mes­ta­ruu­teen 21-vuo­ti­aana. Taakse jäi muun muassa nais­ten pika­mat­koja pit­kään hal­lin­nut Hanna-Maari Lat­vala.

Seu­raa­valla har­joi­tus­kau­della taka­rei­det pysyi­vät ter­veenä ja vuo­den 2020 hal­li­kau­della Kemp­pi­nen yllätti jäl­leen. Hän juoksi kau­den ensim­mäi­sessä kil­pai­lus­saan 60 met­rillä uuden ennä­tyk­sensä 7,28. Hal­li­kausi hui­pen­tui 60 met­rin Suo­men mes­ta­ruu­teen viime vii­kon­lop­puna Tampereella.

”Potentiaalia löytyy hirveästi”

Kemp­pi­sen pää­matka on sata met­riä. Hän juok­see myös kah­ta­sa­taa. Val­men­taja pal­jas­taa, että kehi­tys­po­ten­ti­aa­lia on vielä vaikka muille jakaa.

– Siellä on ihan hir­veästi poten­ti­aa­lia. Ajat­te­len, että olemme edel­leen aika alku­tai­pa­leella. Me olemme nyt vasta har­joi­tel­leet suun­nil­leen yhtä pal­jon kuin 18-vuotiaat.

Kemp­pi­nen on hyvin räjäh­tävä juok­si­ja­tyyppi ja juoksu kul­kee hie­nosti kiih­dy­tyk­sen jäl­keen, mutta reak­tiossa, läh­tö­kiih­dy­tyk­sessä ja lop­pu­juok­sussa on vielä kehitettävää.

– Tällä het­kellä paras omi­nai­suus on var­maan kiih­dy­tyk­sestä täy­teen vauh­tiin siir­ty­mi­nen. Eni­ten kehi­tet­tä­vää on siinä ihan juok­sun alussa, miet­tii juok­sija itse.

Kemp­pi­sen pää­ta­voite ensi kesänä on juosta nais­ten sadan met­rin EM-kiso­jen tulosraja.

– Se EM-kiso­jen raja 11,44 on ihan juos­ta­vissa. Pitäisi ottaa edel­li­sestä ennä­tyk­sestä kuusi sadas­osaa pois. Uskon että se tulee para­ne­maan reilusti.

Asian­tun­ti­joi­den mukaan 60 met­rin aika 7,28 tar­koit­taisi kesällä sadalla met­rillä noin 11,30 paik­keilla pyö­ri­vää tulosta. Sillä men­täi­siin EM-kisoi­hin niin että heilahtaa.

– Olen todella kil­pai­lu­hen­ki­nen ihmi­nen. Tie­dän että en ole vielä lähel­lä­kään omia rajo­jani. Kat­so­taan pal­jonko tässä saa vielä vii­lat­tua ajasta pois.

Viimeisimmät artikkelit