Opis­ke­len elin­tar­vike- ja ravit­se­mus­tie­teitä sekä elin­tar­vi­ke­ta­loutta, mutta en koe tie­don mää­rän lisää­vän tus­kaa vaan tuo­van pikem­min­kin uusia näkö­kul­mia ravit­se­muk­seen. Olen aina pitä­nyt sekä urhei­lusta että opis­ke­lusta, ja koen että urheilu ja opis­kelu tuke­vat hyvin toi­nen toi­si­aan. Samalla oppii ajan­hal­lin­taa, koska esi­mer­kiksi esseen teke­mi­seen on mah­dol­lista käyt­tää vain tietty aika tree­nien ja kiso­jen takia.

Vaikka olen urhei­lija, en laske kalo­reita tai syö tiu­kan ruo­ka­va­lion mukai­sesti. Syön moni­puo­li­sesti, riit­tä­västi ja tar­peeksi usein sekä valit­sen ruo­kani aina maun perus­teella. Ruo­ka­va­liooni kuu­lu­vat myös her­kut sil­loin, kun niitä tekee mieli. Ruo­ka­va­lio­vil­li­tyk­sistä en ole kos­kaan eri­tyi­sesti innos­tu­nut, mutta luen niistä mie­lel­läni ja kokei­len esi­mer­kiksi uusia raaka-aineita. Kun nyh­tö­kau­ra­buumi oli suu­rin, tes­ta­sin nyh­tö­kau­raa itse­kin ja tajusin, että voi­sin välillä syödä muu­ta­kin kuin lihaa ja kalaa. Olen todella iloi­nen siitä, että minulla ei ole mitään ruoka-aineal­ler­gioita ja voin syödä niin moni­puo­li­sesti, ettei minun tar­vitse ottaa pur­kista kuin sil­loin täl­löin mag­ne­siu­mia ja tal­vi­sin D‑vitamiinia.